tiistai 17. kesäkuuta 2014

Pirunpaskakeittoa ja sipulileipää

No, aika tavallisesta bataatti-linssikeitosta on kyse. Tärkeä mauste on kuitenkin erään putkikasvin (Ferula assa-foetida) maitiaisnesteestä kuivattu asafoetida eli hajupihka, joka oli jo varhain suomalaisten apteekkien hittituote. Kansa tunsi sen pirunpaskana, ja jännittävän tuoksunsa ja nimensä vuoksi sitä käytettiin kaikenlaisiin epäkristillisiin tarkoituksiin.


Pirunpaska oli minulle pitkään tuttu vain Kansanrunousarkiston taika- ja kansanlääkintämuistiinpanoista, ja oli jotenkin lässäyttävää todeta että sitä myydään Hämeenkadun etnokaupoissa pienissä muovipurkeissa. Usein hajupihka myydään johonkin sekoitettuna, ymmärtääkseni annostelun helpottamiseksi ja tuoksun lieventämiseksi. Käyttämässäni Suman versiossa mukana oli sarviapilaa, mikä tietysti sopii hyvin pirumielikuviinkin.

Kansanomainen nimi on aika imarteleva pirun ruoansulatusta kohtaan. Rikkiyhdisteiden hallitsema tuoksu ei ole ainakaan pienissä määrissä pistävyydestään huolimatta hullumpi, lähinnä tulee mieleen valkosipuli höystettynä happamuudella ja paahteisuudella. Kypsyessään aromi vielä lievenee ja tuo mieleen muitakin sipuleita.

Bataatti
Sipuli
Tuoretta inkivääriä
Punaisia linssejä
Gramjauhoa
Chiliä (Bird’s Eye)
Kanelia
Kardemummaa
Jeeraa
Hajupihkaa
Kaurakermaa
Suolaa
Paljon öljyä


Paistelin öljyssä pilkottua inkivääriä, lohkottua sipulia ja mausteita – hajupihkan lisäsin kuitenkin vasta myöhemmin, kun öljy ennätti aika kuumaksi, ja aikaisemmin se on tuntunut kärähtävän helposti. Sitten lisäsin vettä ja suolaa sekä lohkotun bataatin ja linssit. Keittelin kypsäksi, soseutin ja lisäsin kerman. Rakenne tuntui menevän aavistuksen liian veteläksi, joten lisäsin gram- eli kikhernejauhoja ja kiehautin keiton vielä.

Oliko sitten hajupihkan ansiota vai miten sattui, mutta lopputuloksesta tuli hyvin juurevan, melkein lihaliemimäisen makuinen, kuin siihen olisi käytetty hyvin aromikkaita porkkanoita, vaikka bataatti ja linssit eivät voimakkaanmakuisia olekaan eikä muistakaan mausteista tavallisesti näin syvää makua synny.

Ajattelin että mukaan pitäisi lisätä jotain sattumia, mutta suutuntuma oli hauska näinkin. Vaikka olin soseuttanut keiton muuten samettiseksi, inkiväärihituset narskahtelivat ja kardemumma rouskahteli. Saadakseni mukaan vähän raikkautta ja viileyttä kuutioin keittokulhoon kuitenkin tomaattia mukaan.

Sitten tein leipää.

1,5 dl vettä
Sipuli
Riihiruisjauhoja
Ohrajauhoja
Vehnäjauhoja
Kuivahiivaa
Suolaa
Paljon oliiviöljyä


Puolitoista desiä nestettä riitti tuollaiseen pyöreään piirakkavuokaan. Olettehan huomanneet, että aina kun voi, kannattaa tehdä taikina siinä astiassa missä se on tarkoitus kypsentääkin? Ei tule tiskiä ja on muutenkin jotenkin kätevämpää. Monella maailmankolkallahan tehdään taikina tasaisellakin alustalla vain lisäilemällä nestettä jauhokekoon, mutta sitä en ole vielä juuri treenannut.

Piirakkavuokaan siis reilu loraus öljyä ja se vesi, pilkottu sipuli ja sopivassa järjestyksessä muut ainekset, viimeisenä vehnäjauhot. Ohrajauhoa tuli mukaan vain siksi kun se on aika vanhaa ja tahdon siitä eroon. Riihiruisjauho taas on savuisen makuisena oikein hauska lisä moneen leivonnaiseen, ja sopivissa yhteyksissä se vakuuttaa sekasyöjät siitä että mukana on savulihaa tai sen sellaista. Usein laitan taikinaan myös hiutaleita tai leseitä, mutta tällä kertaa jäivät pois.

Muita kuin vehnäjauhoja tuli aika paljon eikä taikina noussut kovin muhkeaksi, mutta maku oli varmasti parempi. Sipulisilppu kypsyy taikinan seassa mukavan makeaksi.

Kun leipä oli kohonnut sen mitä oli kohotakseen, tökin sen sormilla täyteen kuoppia ja kaadoin vielä oliiviöljyä päälle. Paistoin 225 asteessa.

2 kommenttia:

  1. Nytpä on tehty tätäkin. Pakastimeen saatiin viisi annosta keittoa. Rovaniemeltä löytyi hajupihkaa jauhemaisessa muodossa sarviapilaan sotkettuna. Laitoin ensialkuun jauhetta reilun ruokalusikallisen. Keitoksen kiehuessa opin, että hajupihka taitaa olla raa'an sipulin, valkosipulin ja suolan lisäksi harvoja-raaka aineita, jotka ovat minulle vaikeita syötäviä, vaikka muuten pidänkin voimakkaista mauista. Ainakin tuoksu talossa on melkoisen väkevä. Varmaan käytän maustetta jatkossakin, mutta kohtuus on näköjään tärkeää.

    VastaaPoista
  2. Joo, kannattaa olla varovainen. Itse tein viimeksi linssicurrya, ja sen verran liikaa meni hajupihkaa (vaikka paljon vähemmän kuin ruokalusikallinen), että oli lisättävä nestettä ja kasviksia.

    VastaaPoista