Syy juhannuskääryleisiin oli sama kuin aiemmilla kaalikääryleilläkin: isommalle porukalle viitsii värkätä myös askartelua vaativaa ruokaa. Syy kahteen eri päällysmateriaaliin taas oli siinä, että olin saanut vision viininlehtikääryleistä, mutta Oulun Limingantullin Prismasta lehtiä ei löytynyt, enkä löytänyt heviosastoltakaan mitään käyttökelpoista – paprikoita harkitsin, mutta pienemmät haukkapalat tuntuivat sopivan paremmin juhlapöytään. Päädyin siis ostamaan filotaikinaa.
Toverit tahtoivat käydä vielä Stockalla, joten tsekkasin tilanteen sielläkin ja löysin lehdet. Sitten täytyi tehdä kaksi täytettäkin.
Viininlehtiin tuli aika suomalaisen makuinen sisus.
Täysjyväohraa
Sipulia
Parsakaalia
Kuivattuja suppilovahveroita
Timjamia
Soijarouhetta
Suolaa
Paljon öljyä
Ympärille viininlehtiä purkista
Täytteen valmistuksessa ei ollut mitään yllättäviä käänteitä: paistelin sipulia ja parsakaalia – parsakaalia tuntui pahalta silputa ihan pieneksi muhjuksi, joten yritin jättää mukaan hieman isompia paloja kuitenkin niin, että mahtuisivat kääryleisiin – ja lisäsin soijarouheen, murennetut suppikset, vettä ja timjamia.
Ohran keitin erikseen ja sekoitin sitten muihin aineksiin, sitä nyt sattui kaverin kaapista löytymään. Hieman puuroutuvampi vilja olisi voinut olla annostellessa helpompaa käsitellä, mutta tästäkin selvittiin.
Tämä oli vasta toinen kerta, kun käsittelin viininlehtiä, eikä ohkaisten ja mutkikkaan muotoisten lehtien selvittely tiukalta rullalta ollut juuri sen helpompaa kuin ensimmäiselläkään kerralla. Kun ei menettänyt malttiaan, hukkaprosentti jäi kuitenkin pieneksi. Täytettä riitti 65 kappaleeseen, eli noin kahteen kolmasosaan purkin sisällöstä.
Paistoin kääryleitä uunivuoassa 225 asteessa jotain vartin. Olisi voinut pidempäänkin, niin lehti olisi rapeutunut vielä lisää.
Filotaikinarullien täytteestä taas tuli epämääräisen välimerellistä.
Varhaiskaalia
Kuivatomaattisilppua öljyineen
Persiljajuurta
Valkosipulinkynsiä
Kolmivärikvinoaa
Kalamataoliiveja
Mustia papuja
Mustapippuria
Rosmariinia
Suolaa
Paljon öljyä
Valmista filotaikinaa (12 levyä)
Paistoin silputtua kaalia öljyssä mustapippurin ja rosmariinin kanssa, mutta persiljajuurta ja valkosipulinkynsiä en ihme kyllä paistanut, vaan keitin, ja sitten muusasin haarukalla. Hauska, kuulemma Ruotsista löytynyt mustan, punaisen ja vaalean kvinoan sekoitus meni ulkonäön puolesta hieman hukkaan rullien sisällä, mutta toimi muuten mainiosti (paitsi että oli keittämättömänä niin pientä, että meni siivilästä läpi).
Oliivit ja pavut surautin sauvasekoittimella mössöksi ja sekoitin muihin aineksiin, kuten kuivatomaatinkin.
Filotaikinasta minulla ei ollut senkään vertaa kokemusta kuin viininlehdistä, joten tavailin huolellisesti rullanteko-, paisto- ja muutkin käyttöohjeet pakkauksen kyljestä, eikä mitään pahaa tapahtunut. (Äitini teki kerran vierastarjottavaksi hyvin vapaamuotoisia filotaikinaryttyjä; vieraat luulivat taikinaa paperikääreeksi joka pitää poistaa.)
Kuva on dagen efterin rääppiäisbrunssilta, siinä on lisäksi suunnilleen Chocochilin reseptillä valmistettua seitania sekä tovereiden laittamia salaatteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti