maanantai 30. kesäkuuta 2014

Pepsiwokkia

Tämä on muunnelmineen yksi helpoista arkiruoistani – tavallisesti tosin ilman kolajuomaa, mutta nyt tuli Pepsi mieleen, kun etelänmatkalla tuli vietettyä aikaa erään suurkuluttajaystäväni kanssa. Itsellänikin Pepsi Max on oikeastaan ainoa limsa jota tulee silloin tällöin juotua. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lisätty sokeri on ainakin omassa ruokavaliossa pahempi juttu kuin silloin tällöin nautitut makeutusaineet, mutta en jaksa alkaa aiheesta kinata. Ihmettelen kuitenkin, kaipaako joku mehutiivistettä jonka bongasin kaupasta ja joka mainosti isolla kivanvärisellä lätkällä ”40 % vähemmän sokeria!” – siinä oli sitten sekä sokeria että makeutusainetta.

Jos limppari kuulostaa liian oudolta edes kokeiltavaksi, ilmankin pärjää hienosti. Perusasiat tässä ruoassa ovat maapähkinälevite (makeuttamaton, tavallisesti Amonan oravapurkki) ja soijakastike, ja useimmiten inkivääri, chili ja valkosipuli. Nyt jäi kuitenkin viimemainittu pois.

Porkkanaa
Sipulia
Inkivääriä
Parsakaalia
Varhaiskaalia
Ruskeita papuja
Chiliä
Maapähkinälevitettä
Pepsiä
Soijakastiketta
Vähän seesaminsiemenöljyä (paahdetuista siemenistä)
Paljon muuta öljyä


Kanssaksi täysjyvänuudeleita

Kuumensin öljyä pannulla kera chilin. Chiliä saattaa upota aika paljon, käytin mielestäni reilusti aika riittoisaa Bird’s Eyeta, mutta Pepsin makeus sai sen käyttäytymään tosi kiltisti. Sitten lisäsin viipaloidun porkkanan, sipulin ja inkiväärin, jonka jätin aika isoiksi sattumiksi. Alkuvaiheessa lisään myös valkosipulin silloin kun sitä käytän, ja hetken päästä nopeammin kypsyvät ainekset, tässä tapauksessa kaalit.

Kun kasvikset olivat sopivasti pehmenneet, kaadoin pannulle soijakastiketta, Pepsiä ja kiehautettua vettä, ja hämmentelin sekaan ison möykyn maapähkinälevitettä. (Pepsin nimihän tulee ruoansulatusentsyymi pepsiinistä, jonka maku taas on tuttu oksennuksesta, mutta tätä ei kannata liikaa miettiä.)

Kastikkeen tekeytyessä keitin täysjyvänuudelit, ja sekoitin sitten mukaan ne ja tölkkipavut. Lopuksi vielä hiukan seesaminsiemenöljyä.

Proteiiniksi arkiwokkiin tulee mitä milloinkin, jos ei papuja niin tofua tai seitania tai lisää pähkinöitä. Varsinkin tässä imelässä versiossa toimisivat varmaan hyvin suolaiset sattumat, vaikka viime tingassa lisätyt suolatut ja paahdetut cashewpähkinät. Jos haluaa happamuutta niin omenasiiderietikka käy hienosti tähän, kuten useimpiin muihinkin ruokiin.

Ei tullut nyt kaksinen kuva, mutta ruoka toimi tavallisen mukavasti.

1 kommentti:

  1. En tiijä, mutta olisi saattanut olla raakana parempaa. Miksi mössätä hyviä kasviksia wokissa? Tämä ajatus nyt koskee muutenkin kasvisruokaa. Mitä enemmän sitä valmistetaan, sen hirveämmäksi mössöksi se menee.

    VastaaPoista