Imaamit epämukavuusalueella

Seuraavana päivänä ei heti tullut inspistä, mitä tovereille laittaisin, joten kauppaan pysähtyessämme pyysin heitä valitsemaan joitain raaka-aineita ruoan lähtökohdaksi. Mukaan tuli kaksi munakoisoa ja kaksi pahvitölkkiä GoGreenin Bön Mixiä. Arkkityyppinen munakoisoruoka on pyörtyneet imaamit, mutta nyt huvitti kokeilla jotain muuta. Ostin nipun tilliä ja toisena viileänä makuna fenkoleja. Tilli oli minulle pitkään hankala mauste, enkä tykännyt liiemmin myöskään lakunmakuisesta fenkolista. Fenkolin maku kuitenkin pyöristyy kypsennettäessä, ja tillin kohdalla pätee sama kuin moneen muuhunkin yrttimausteeseen: pieni määrä vaikuttaa oudolta sivumaulta, reilu annos toimii hienosti.

Kaksi munakoisoa
Sipuli
Pari pientä fenkolia
Muutamia kynsiä valkosipulia
Nippu tilliä
Purkillinen kaurakermaa
Kaksi tölkkiä papusekoitusta
Hiivahiutaleita
Muskottipähkinää
Jeeraa
Oreganoa
Suolaa
Paljon oliiviöljyä

Kotona halkaisin munakoisot, tein niihin pitkittäisiä viiltoja (siihen halkaisupinnalle siis), panin ne kaalikääryleistä tyhjentyneeseen uunivuokaan ja kaadoin päälle paljon oliiviöljyä. (Moderneja munakoisoja on turha itkettää suolalla, eivät ne siitä kummene.) Laitoin munakoisot 200-asteiseen uuniin kypsymään.

Täytteen aloitin kuumentamalla öljyä pannussa jeeran ja muskottipähkinän kanssa. Muskottipähkinäkin kuului pitkään epämukavuusalueen mausteisiin lähinnä siksi, että sillä saa helposti pilattua ruoan, mutta jotenkin vaikeammin ymmärrettävällä tavalla kuin liialla suolalla tai tulisilla mausteilla. Viime aikoina sen käyttöä on tullut treenattua.

Öljyssä paistelin silputtua sipulia ja valkosipulia, ja lisäsin fenkolia sitä mukaa kun ehdin sitä pilkkoa. Sitten mukaan kaurakerma – tämä aines oli helppo valinta, kun olin edellä mainittua kastiketta varten ehtinyt avata kaksi purkkia ennen kuin tajusin, että yksikin olisi riittänyt. Sitten tillinhapsut silputtuina, ja oregano – oreganokin on kiva mauste, jota on tullut joskus turhaan välteltyä känkkypitseriamielikuvien vuoksi.

Surautin tölkkipavut soseeksi, mutta en kauhean tarkkaan, muutama jäi ehjäksi. Sekoitin papumössön muihin aineksiin. Otin munakoisot uunista siksi aikaa, että kaadoin niiden päälle täytteen – ja varmuudeksi vielä vähän oliiviöljyä – ja annoin niiden kypsyä, kunnes vieraat heräsivät päikkäreiltään. Uunissa kalpeat imaamit ruskettuivat kauniisti, ja papusose teki pinnasta hauskan rapsakan.

Kaupassa oli osunut silmiin pussillinen nippusiteen näköisiä udon-nuudeleita. Ne olivat vähän outo lisuke munakoisoruoalle enkä tavallisesti edes tykkää valkoisesta vehnästä, mutta toimi näinkin.