Tein tavallista chili sin carnea, mutta korvasin tomaatin mansikalla.
Joo.
Ei ruoka pelkkää erikoisuudentavoittelua ollut. Muistelin lukeneeni kemiaan perustuvasta makujen yhdistelystä, jossa ruoka-aineiden sisältämien molekyylien perusteella oli luotu todennäköisesti toimivia kombinaatioita riippumatta siitä, onko yhdistelmää kokeiltu minkään maan ruokakulttuurissa. Ensimmäisenä löytyi Khymos-sivuston juttu.
Sivulla esitellään myös muutamia mahdollisuuksia korvata yksi ruoka-aine toisella samantyyppisellä - tai ei lainkaan samantyyppisellä, mutta makuyhteensopivuudeltaan samanlaisella - ja yksi erikoisen kuuloinen vastaavuus vallitsi juuri tomaatin ja mansikan kesken.
Ajattelin ensin kokeilla perusbolognesella, mutta chili sin carnea en ollut pitkään aikaan tehnyt, ja se tuntui makumaailmaltaankin yksinkertaisemmalta tällaista eksperimenttiä varten verrattuna tavallisesti tekemääni bologneseen sellereineen ja valkosipuleineen.
Puoli kiloa mansikoita
Sipuli
Kaksi purkkia kidneypapuja (GoGreen)
Pussillinen pakastemaissia
Soijarouhetta
Chilihiutaleita
Jeeraa
Kanelia
Hiivahiutaleita
Suolaa
Paljon öljyä
Kuumensin öljyssä jeeran, kanelin ja chilin - pieni habanero oli valitettavasti ehtinyt homehtua, joten turvauduin hiutaleisiin - ja lisäsin silputun sipulin. Hetken aikaa paisteltuani kaadoin sekaan tilkan kiehuvaa vettä ja pakastemansikat. Yhdistelmä tuntui niin oudolta, että olin iloinen siitä että kämppis oli lähtenyt lenkille; en välttämättä olisi osannut esittää kovin vakuuttavaa perustelua puuhalleni.
Kun mansikat olivat pehmenneet, lisäsin suolaa ja soseutin sauvasekoittimella kaiken samalla varovasti maistellen. Ruoka tuntui vaativan tasaista rakennetta; maku ei ollut mitenkään surrealistinen vaan ihmeen toimiva, mutta kun suuhun osui mansikaksi tunnistettava palanen, aivot tuntuivat nyrjähtävän.
Sekoitin, no, mansikkasoseeseen pakastemaissin ja hetken kuluttua kidneypavut. Olin ajatellut proteiiniksi pelkkiä papuja, mutta kun olin aiemmin lisännyt hieman liikaa vettä, kaadoin mukaan myös soijarouhetta. Mansikoiden happamuus tuntui vaativan seurakseen hiivahiutaleita juurevuutta tuomaan.
Kanssaksi keitin kinoaa.
Ja kyllä, ainakin tämän testin perusteella tomaatin voi todellakin korvata mansikoilla. Väri ei ollut yhtä kaunis kuin tomaatilla vaan hieman harmahtava, mutta maku ei ollut eriskummallinen, vaan virkistävällä tavalla uudenlainen - kirpeä ja aromaattinen, vähän roséviinimäinen. Sokkotestasin ruokaa lenkiltä palaavalla kämppiksellä, joka kehui sitä ja luonnehti makua raikkaaksi tunnistamatta pääraaka-ainetta mitenkään poikkeavaksi.
Söin kaksi ja puoli lautasellista. Myöhemmin illalla täytyi vielä varmistaa, maistuiko ruoka tosiaankin normaalilta, vai olinko vain kuvitellut. Maku oli vain parantunut aromien tekeytyessä, ja unohduin hetkeksi jääkaapin oven väliin syömään kylmää sapuskaa suoraan kattilasta.
Mitähän seuraavaksi? Banaania persiljan kera?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti